Ihana byrokratia :)

Suomalaiselle, joka on tottunut siihen, että asiat hoituvat sutjakkaasti ja ilman ylimääräisiä juoksenteluja, Tsekin meno välillä tökkii. Luojan kiitos, tämä maa ei varmastikaan ole edes pahimmasta päästä byrokraattisuudellaan!

Otetaanpa esimerkiksi "Menza" -kortin hankkiminen. Tämän kortin tarvitsee ruokailemiseen paikallisessa opiskelijaruokalassa (itse ruokailu siellä on jo ihan oma seikkailunsa - siitä joskus muulloin..), jos haluaa maksaa opiskelijahinnan, joka on puolet normaalista. Ja onhan se mukavampi maksaa ruuasta euro kuin kaksi euroa. :)

No, kyselimme ensin korttia kv-vastaavalta ja se sanoi, että pitää mennä isoon siniseen taloon sitä kysymään. Iso sininen talo ("studying and information centre") löytyi kyllä helposti, mutta sieltä ne passitti meidät toiseen hieman pienempään taloon, joka oli kanssa jonkunlainen informaatiokeskus. Siellä ei sitten puhuttu englantia, mutta jotenkin saatiin selville, ettei heillä mitään korttia ollut tarjota. Joten oltiin takaisin lähtöpisteessä. Pari päivää kului ja eräs vahtareista oli saanut jonkunlaisen maksukuitilta näyttävän lapun omasta tiedekunnastaan. Siihen sitten piti kirjoitella henkilötiedot ja mennä postiin maksamaan tietty summa, jotta sitten saisi kortin. Olin hieman ihmeissäni joten näytin saatua lappua tsekkiopiskelijalle. Hän katsoi sitä ihan ihmeissään ja sanoi, ettei ole koskaan moista edes nähnyt. Hienoa. Sitten hän sanoi, että pitäisi vaan mennä sinne isoon siniseen taloon ja siellä ne ottaa kuvan ja tekevät kortin. Täh? Niinkö helppoa?

Jälleen kului muutama päivä ja sitten tuli kv-vastaavalta mailia. Piti mennä isoon siniseen taloon ja siellä otettaisiin valokuva ja tehtäisiin kortti. Tosin ensin pitäisi mennä yläkertaan jonkun naisen luokse ja maksaa ja sitten kuitin kanssa alakertaan jonnekin tiskille, jossa kortti tehtäisiin. Seuraavana päivänä ei sitten enää tarvinnut mennä kuin alakerran tiskille rahoineen. Ajattelin, että kaipa se on nyt mentävä sitten kokeilemaan. Ja yllätys, yllätys: nemluvim anglicky. :) Noh, siinä sitten osoiteltiin lappuja ja kirjoiteltiin jotain ja sen jälkeen nainen osoitteli, että pitäisi koppiin mennä kuvan ottoa varten. Siinä sitten nainen osoitteli ja näytteli miten pitäisi kuvassa olla. Lopulta hän kurkkasi kameran takaa ja veti naamalleen leveän hymyn. :D Ja sitten räpsähti salama. Noin viisi minuuttia sen jälkeen upea kortti oli kädessäni. :) Olihan sitä jo reilu viikko metsästettykin. Ja ei muuta kuin syömään..